torstai 5. marraskuuta 2015

Ensikohtaaminen ja juhlat Iideshovissa 9.10.2015


kuva Teemu Keskinen
Vähän jännittää. Täällä on paljon ihmisiä, ja mukava puheensorina täyttää Iideshovin kun lämmittelen. Venytän takareisiä, aktivoin keskivartalon lihaksia  ja muistutan sormenpäitä että nyt olisi aika tanssia. Puen päälle kultaisen paidan ja lankarullapyrstön.  Viimeisenä vielä hurisen ja surisen niin että ääni aukeaa.

Jännittää, koska en ole esittänyt kohta vuoronsa saavaa esitystä, Syksyä, melkein vuoteen. Ja jännittää vähän, sillä tämä on ensikohtaaminen monen ihmisen kanssa, joita tulen tapaamaan uudelleen TEIJO-projektissa täällä Muotialan toimintakeskuksessa. Tänään esitän heille Syksyn. Mitähän he ajattelevat siitä?

Tämänpäiväisen juhlalle on aihetta, sillä Muotialan toimintakeskus ry täyttää 20-vuotta. Tunnelma Iideshovissa on kotoisa ja lämmin. Juontajakolmikko Timo, Jussi ja Janne johdattelevat hersyvine vitseineen juhlaväen ja arvovaltaiset vieraat läpi juhlan, ja myös kertovat milloin minun vuoroni esiintyä.

Virallisen osuuden jälkeen on vapaamuotoisen seurustelun aika. Jännitykseni taisi olla aivan turha, sillä moni tulee juttelemaan. Saan kuulla muun muassa seuraavia pohdintoja esitykseni sisällöstä:
”Se oli kuin puhetta  mutta ei kuitenkaan, ja laulua, mutta ei kuitenkaan. Ja kuin voimistelua, eikä kuitenkaan vain sitäkään.”
”Tuli mieleen itämaat.”
”Ja kurjet.”
”Erikoista. En ole ikinä nähnyt tällaista.”
”Arvaa mistä tiesin että olet tanssija? No, tietysti siitä kun seisoit niin pitkään yhdellä jalalla.”

Ensikohtaaminen taisi mennä hyvin, ja tunnen oloni hyvin tervetulleeksi. Tästä on hyvä aloittaa vuoden vaihteessa! Ensi vuonna tulossa on nimittäin paljon tanssia, oman kehon kuuntelua, valokuvaamista ja oman itsen pohtimista taiteen keinoin.

Tämän ensikohtaamisen perusteella uskon, että samanlainen avoimuus uuden kohtaamisessa ja uteliaisuudessa jatkuvat itse kullakin. Oma toiveeni on, että kun työskentelen Muotialan toimintakeskus ry:n residenssitaiteilijana, minua tullaan nykäisemään hihasta ja juttelemaan. Toivon myös, että tutkisimme, tuntisimme, ihmettelisimme, ihailisimme, eläisimme ja tietysti taiteilisimme yhdessä. Sillä sitä on parhaimmillaan ihmisten ja taiteen kohtaaminen, oli se sitten ensimmäinen tai ties kuinka mones kerta. Kuten tänään.

Juhlan lopuksi en voi kuin yhtyä erään juhlavieraan sanoihin: ”Kyllä kannatti tulla!”

Noora Nenonen / Sisä-Suomen tanssin aluekeskus
kuva Teemu Keskinen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti