torstai 27. lokakuuta 2016

Onko traktori taidetta ?



Teatterista voimaa vuorovaikutukseen ryhmätoiminta

Teatteri Telakan ja KVTL:n yksi “Teatterista voimaa vuorovaikutukseen” -työpajoista on kokoontunut Nuutisaran toimintakeskuksessa Tampereella Teijo-hankkeen aikana. Ryhmässä on ollut mukana 8 aikuista kehitysvammaista ja heidän lähityöntekijänsä. Ryhmän kokoontumiset ovat kestäneet kerrallaan 1,5 tuntia ja niissä on pyritty säilyttämään toistuva struktuuri.  

Viimeisen ryhmä kerran tavoitteena oli saada ryhmäläiset keskustelemaan ja/tai ilmaisemaan oman kokemuksensa/kantansa suullisesti kysymykseen “Mitä on taide?”. Ryhmätilanne rakentui samalla tavalla kuin hankkeen muut tapaamiset.

11)Alkujuttelut siitä, mitä kuuluu ja mikä/millainen fiilis on
  2) Lämmittely oli noin 10 minuuttia, joka sisälsi fyysisiä leikkejä/kilpailua sekä musiikin kanssa kehon hahmottamista. Kehollinen hahmottaminen tehtiin silmät kiinni musiikin ollessa taustalla. Ohjaaja kehotti ryhmää keskittymään kehon eri osiin ja tekemään havaintoja omista ajatuksista. Oleellista oli se, että kukin voi keskittyä omaan itseensä.
33)    Silmät auki ja liikettä suhteessa vaihtuvaan musiikkiin. Tauko ja liike vuorottelivat.
44) Siirryttiin pöydän ääreen ja kuunneltiin kolmea erilaista musiikkia silmät kiinni. Ohjaaja toisti kysymyksen kunkin musiikin kohdalla,  onko tämä taidetta?
55) Vastausta ohjaajan esittämään kysymykseen alettiin etsiä piirtämällä. Kysymys “Mitä on taide” toistettiin vielä pari kertaa.
66) Avattiin keskustelu siitä, mikä on taidetta? Miten taide näkyy minun arjessani? Kysymykset ovat ohjaavia ja täsmentäviä. Kysymysten ohi alkaa myös tulla muita assosiaatioita ja keskustelu polveilee.

Kysymys on osalle liian vaikea, ei herää ajatuksia. Osalle taas syntyy paljon ajatuksia
Ohjaaja kysyy: “Mitä on taide?”
Ryhmäläiset vastaavat: Näyttely, piirros, maalaus, taulut, valokuvat ja veistokset, Maalari joka maalaa taidetta


Ohjaaja kysyy: “Ollaanko me tehty taidetta tässä ryhmässä?”
Sari: ”Ollaan me. Esiinnytty. 
Ohjaaja: “Onko se taidetta?”
Sari: ”On”
Ohjaaja: ” Onko tanssi taidetta?” 
Diman: ”On” 
”Onko traktori taidetta?”  
 ”Ei”
”Onko puu taidetta?”   
”On”
”Onko jänis taidetta?” 
”Ei”
 Mitä taide tarvitsee syntyäkseen?

Ryhmäläiset kertovat että lämmittelyä, leikkimistä ja tanssimista
Silmien sulkemista ja keskittymistä
Jos olisi aikaa enemmän, syntyisi enemmän
Taidetta tehdessä on kiva
Kyllä se sitä tunnetta tarvii
Sara Hildenin taidemuseo

Ohjaaja: ”Voiko taiteella muuttaa maailmaa?” 
Vili: ”Voi, jos oikein yrittää” 

Pistääkö taide puhumaan?  
 Joku vastaa, että joo. Toinen vastaa, että ei haluaisi muistella. Kolmas sanoo, että tää on ollut parempi vuosi. Neljäs sanoo, että taide voi auttaa vähän kaikkia.

 ”Taide täytyy yrittää keksiä.” Vili


Niinhän se on .Terveisin Petri Mäkipää Teatteri Telakka ja Anne Vuorenpää Kehitysvammaisten Tukiliitto



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Matka TEIJOn kanssa



Kuulin avoimesta tanssitunnista, joka alkaa Arttelissa 16. helmikuuta ja päättyy 19.4. klo 17-18.15. Muistan kuinka raskaalta askel tuntui kiivetessäni neljänteen kerrokseen tanssitunnille, Arttelissa. Taisinpa alussa pysähtyä hengästymisen takia. Tanssitunnilla kuulimme hyvin valittua kaunista musiikkia. Liikkuminen oli vapaata ja harjoitteet sopivia tasoomme. Joskus tunneille tuli yllättäen uusia ihmisiä. Sopeuduimme hyvin tilanteeseen. Vaihtelu tuntui hauskalta.
Keväällä ennen viimeistä tuntia aloin kysellä jatkosta. Tuleeko esitystä?  Lupasin olla käytettävissä. 

Teijo-porukka oli myös Sorin Sirkuksessa. Kontakteja ihan tuntemattomien kanssa. Nauroimme yhdessä virheille.

Esitys tuli ja ...
Jalassa kramppi x 3
Sitten lääkäriin.
Lämpö tärkeää.
Tukipolvisukat hankituksi tuli.
Hokiessa moneen kertaan kaikkea mitä onni on vähitellen ilman pakkoa tarttui lopulta ne omatkin vuorosanat.

Meidän poppoo hitsautui yhteen hauskoissa työntäyteisissä harjoituksissa vuoroin Liikelaiturilla sekä Arttelin eri tiloissa. Vauhtia ja väriä saimme Rikun ja Noora kera ja musiikin sävelsi Risto. Kaikki hioutui vielä ennen lopullista esitystä niin, että meinasin unohtaa kohdan, joka oli loppukumarrus. Piti olla tarkkana siitä, mitä toiset teki, että lopussa olin mukana siinä loppukumarruksessa.

Hei! Se olikin sitten niin pian!

Kaunis kiitos kaikille mukana olleille.

- Lilli
                                           (kuva Heini Laukkanen)